Olen viime päivät miettinyt, mitä voisin elämässäni tehdä toisin tai paremmin, jotta muovin määrä maailmassa vähenisi. Muoviton maaliskuu on jossain määrin somehitti, mutta toivottavasti se on yritystä parempaan arkeen niin sinulle kuin minullekin. Toivottavasti joku teistä blogini lukijoista on ottanut haasteen vaikkapa ihan vain hiljaisesti vastaan, hyvää voi tehdä ihan omassa rauhassaankin.
Onko meistä siis muovittomaan maaliskuuhun ja ainakin muovittomampaan tulevaisuuteen?
Omasta puolestani voin sanoa, että en todellakaan pysty muovittomuuteen, mutta teen asioita paremmin ja ekologisemmin kuin joskus ennen. Asia, jonka olen jo hyvän matkaa sitten aloittanut, on kangaskassien käyttö. Olen “piilottanut” kangaskasseja sinne tänne ja jos ihan totta puhutaan, ne ovat myös paljon muovikasseja parempia kauppareissuilla. Kestäviä kuin mitkä.
Huomaan myös olevani nykyään niin pikkusielu, että jos näen jonkun ostavan monta kassillista ruokaa ja muita tarpeita ja läiskivän kaikki ostokset muovikasseihin tunnen hiljaista syyllistävyyttä. No, tietenkään en sano mitään, mutta ahdistun itsekseni.
Ja toki ahdistun eniten siitä, että joskus itsekin on pakko ostaa se hiton muovikassi. Muutama päivä sitten tungin ruokakaupassa käsilaukkuun niin paljon tavaraa kuin sinne mahtui, mutta todettuani yritykseni turhaksi oli pakko ostaa lisäkassi. Otin normimuovipussin, koska valitettavasti kokemukseni biokassien kanssa on se, etteivät ne kestä käytössä kantamista. Harmillista, mutta totta.
No, entäs sitten lasipullo. Pullo, joka on jo trendi itsessään. Kaikki kiikuttavat käsilaukuissaan lasipulloa, josta voi trendikkäästi ottaa hörpyn vaikka kaupungilla. Ja onhan se hyvä trendi, kerrankin. Itselläni on lasipulloja muutamakin ja on minulla myös kiva Arne Jacobsenin L-muovipullo, jota käytän ja jota pesen. Olettaisin, että se on ihan sallittua sekin.
Mikäli haluan näihin pulloihini kuohuvettä niin minulla on oma kuohuttaja kotona. Ei tulisi mieleenkään raahata kaupasta kuplavettä, koska sitä saa huomattavasti kätevämmin ja ymmärtääkseni ekologisemmin tehtyä ihan kotona.
Ja sitten tullaan kaikkeen siihen, mikä muovittomuudessa on ongelma, vaikka kuinka yrittäisi elää ilman muovia.
Kävin eilen ruokakaupassa kangaskasseineni. Tarvitsin wc-paperia, ne pakataan muoviin. Ostin lime-katkarapujuttua, joka sekin laitettiin muovirasiaan. Tykkään myös raejuustosta, nyt sitäkin on pari purkkia (muovipurkkia) jääkaapissani.
Eli kyllä tässä haasteita riittää. Siis meillä tavallisilla kuluttajilla, mutta ennen muuta elintarvike- ja pakkausteollisuudella. Mistä kehittää esimerkiksi pakkausmateriaalia, joka ei sisällä mikromuoveja, mutta joka kestää.
Ja minkälaista hiuslakkaa pitäisi käyttää, ettei se tuhoaisi ilmakehää ja kyllä, ostin taannoin myös hoitoainetta, muovipurkissa sekin. Missäpä muussa.
Ihmisen elämä on nykyään ihan kamalan haastavaa. Huonon omantunnon määrällä ei ole mitään rajaa ihan tavallisessa arjessa. Kuten joku hyvin jo taannoisen kangaskassi-postaukseni jälkeen mietti, mistäs sitten jätekassit. No kyllä, siinä miettimistä kerrakseen, koska kukaan ei halua roskiskasseja, jotka hajoavat niitä roskikseen kannettaessa. Itse käytän nykyään, koska siis muovikasseja ei juuri enää kotiin muuten tule, niin kaupasta ostamiani jätesäkkejä. Uskon, ja tämä voi tietenkin kuullostaa hassulle, siihen, että kun kassit ovat minulle “maksullisia” yritän täyttää roskikset entistä täydemmiksi ennen kuin kiikutan niitä jätekatokseen. Ellei muuta, niin ainakin uskoisin, että järkevyyttä.
En tiedä kaikkeen vastausta, mutta sovitaanko, että yritetään kuitenkin yhdessä ja tehdään muovittomasta maaliskuusta ainakin vähemmän muovillinen maaliskuu. Pieniä askelia kerrallaan.
Laura
