Lupasin teille viime huhtikuussa, että käyn jossain vaiheessa Vanhan Rauman ylpeydessä, Marelassa. Eilen visiittini toteutin ja olen iloinen siitä, että saan laittaa teillekin näytille kuvia siitä, kuinka vauras laivanvarustaja- ja porvariperhe asui Raumalla 1800 -luvulla. Ja kyllähän tässä talossa asua kelpasi, asuisin vieläkin, mutta ehkä on ihan hyvä että Marela on kuitenkin museona ja me kaikki saamme käydä siellä unelmoimassa ja ihailemassa.
Mitä tästä Marelasta siis teille kertoisin? Haltoidun itse kun luen talon historiikkia ja pystyn sujuvasti lennähtämään vuosien ja taas vuosien taakse. Ja itse asiassa se on täällä aika helppoa, sillä niin niin isoilta osin talo on säilytetty sen alunperäisessä kuosissa. Kun lukee historiikkia palasen voi hyvin miettiä taloon sen merkittävimmän isännän Gabriel Granlundin (1819-1901) sekä hänen vaimonsa ja poikansa.
Vaikka Granlundin aikana päärakennus sai sen nykyisen uusrenesanssivuorauksen talon ensimmäinen isäntä Granlund ei ollut. Talon nimi juontaa jo Abraham Marelinista, joka asui talon paikalla 1700 -luvulla. Nykyinen tontti on tosin Marelinin aikoja huomattavasti suurempi, sillä talon myöhempi omistaja Adam Paqvalin osti vuonna 1823 viereisen Jäkärin tontin. Päärakennus valmistui vuonna 1825 ja muutamia vuosia myöhemmin talo sai empiiristyylisen vuorauksen.
Ja eilen talossa siis vaelsin äitini kanssa minä, ihaillen ja ihmetellen. Miettien muun muassa sitä, minne tästä maailmasta on kadonnut taito tehdä ovia, näitä ihanuuksia, joita Marela on pullollaan.
Näistä ovista, ja myös katto- ja lattialistoista, ottaisin jokaisen. Ihastella Marelassa kannattaa myös upeita kaakeliuuneja, jotka niin ikään ovat aivan alkuperäisissä kuoseissaan. Nämä muurit ovat Arabian ja Turun Kaakelitehtaan valmistamia, siitä museolla on melkoinen varmuus. Vaikka toki hieman hassua, ja aikalaista, on se, että muurien leimat ja muut merkinnät ovat luonnollisesti – ja kirjaimellisesti -muurien takana, joita ei toki merkintöjä varten ole osiin purettu.
Talosta ja sen historiasta voisi tähän kirjoittaa enempikin tarinaa, mutta ehkä huomionarvoinen yksityiskohta on se, että siinä missä Gabriel Granlund tunnettiin hyvin tarkasta taloudenpidostaan hänen poikansa Gabriel ja Julius eivät siinä mielessä ilmeisesti perinneet isänsä bisnesvaistoa, sillä vaikka juuri heidän aikanaan Marela laajentui nykyiseen muotoonsa, niin juuri heidän aikanaan talo jouduttiin myös pakkohuutokauppaamaan. Sitä myöden alkuperäisiä huonekaluja ei jäänyt, mutta onneksi jäi huutokauppaluettelo ja sen kanssa Marela saatiin lähes täysin aikansa malliseksi. Ja joka tapauksessa täysin alkuperäisiä ovat kaikki talon kiinteät osat, kuten jo kehutut ovet, uunit, listat, kattomaalaukset…
Suosittelen teille kaikille, jotka ihailette ja kunnoitatte vanhaa, vierailua Vanhaan Raumaan monestakin syystä, mutta Marela on ehdottomasti yksi näistä syistä. Ja ehkä tähän loppuun vielä pieni herkistävä yksityiskohta. Gabriel Grandlundin 93 -vuotias lapsenlapsi on aina viime kesään saakka käynyt isoisänsä ja isänsä kodissa joka kesä. Viime kesänä eivät voimat enää raskaaseen Rauman matkaan riittäneet, mutta sydämessä perheen koti on varmasti ikuisesti.
