On asioita ja asioita ja sitten on kukka. Voiko mitään niin varmaa hyvän mielen tuojaa olla kuin kukka tai kukista kimpuksi kootut kukat? Itse vien mielelläni kukkia ystävilleni, ostan niitä kotiin ja käyn usein vain ihailemassa kukkia kukkakaupassa. Voin ihan rehellisesti myöntää, että olen kuluttanut kukkiin raha ihan kamalasti, mutta yhtään euroa tai markkaa en kadu. Olen nauttinut jokaisesta hetkestä kukkieni kanssa.
Toki nämä “kukkavuodet” ovat tehneet minusta myös suorastaan rasittavan kukkapieteetikon. Haluan aina tietää ihan tarkoin, mitä kimppuun laitetaan, minkälaista vihreää… Erityisen tarkka olen neilikan ja ruusun kanssa. Ensimmäisestä en pitänyt elämäni ensimmäiseen neljäänkymmeneen vuoteen ja jälkimmäinen taas on mielestäni ylipäänsä jotenkin vain haastava. Että tällaista se on – elo kukkien kanssa :).
Viime viikolla vein kukkia Batigol -kisuliinin eläinlääkärille, joka teki paluun yksityisyrittäjäksi. Ajattelin, että Anna on Batsukan “henkilääkärinä” ansainnut kukan jos toisenkin ja sattumoisin kun olin itse juuri avajaispäivänä Raumalla niin mikä jottei. Toinen tätä kimppua puoltanut syy oli se, että hortensioista saa ihanat syyskimput ja tykkään kovin Vanhassa Raumassa sijaitsevan Kukkakauppa Roosan kimpuista. Sieltä se tämäkin kimppu on kotoisin. Ihana, eikö vain?
