Mietin päivällä pihallani, että mikä tuossa roskiskatoksen kulmalla oikein viehättää. Ja kun keksin syyn, hain kameran. Vastaus oli yksinkertaisesti minun ikuinen sisustuksellinen sanomani; luonnon värikartta ei petä koskaan, ei koskaan.
Aina joskus sitä kuulee jonkun sanovan, ettei omaa ollenkaan värisilmää enkä tiedä, miten värejä kauniisti yhdistäisin. No, hätä ei ole tietenkään kovin suuri, eri maalien valmistajat kehittävät jatkuvasti toinen toistaan upeampia värikartastoja, mitkä taas helpottavat suunnattomasti värien käyttöä. Olitpa sitten vastavärien tai lähiväriharmonian ystävä.
Mutta se varsinainen asia, joka minut siis kameran kanssa tänään tuonne pihamalle innoitti, on siis luonnon oma värikartta, joka ei sekään petä milloinkaan. Jokaikinen luonnon oma väri minä tahansa vuodenaikana sopii vierellään olevaan väriin.
Miettikääpä vaikka syksyistä metsää, punaisia marjoja, vihertävänkeltaisia lehtiä… Miettikää keskikesää, hiekkaa, aurinkoa, vihreää, luonnonkukkia, multaa, viljapeltoa tai vaikkapa hiekkatietä. Tai synkkääkin synkempää talvea. Jäätä, mustaa, valkoista ja syvää sinistä. Värien täydellistä sinfoniaa.
Itselleni tämän luonnon ympärivuotinen seuranta on ollut aivan parasta värioppia. Ja näiden kuvien laittamisesta tänne blogiin nautin aivan erityisesti. Nauttikaa tekin, ihanasta Suomen luonnosta ja sen ympärivuotisesta väriopista. Mutta muistakaa kuitenkin, että jokainen värikäs sisustus kaipaa rinnalleen kirkastajaksi valkoista ja terävöittäjäksi mustaa.
Tuolla väripaletilla olen jo pitkän aikaa valinnut värit villasukkiin. Kyllä todella sopii värit yhteen.