Tai ainakin kuvissa:) Aurinkoista ja ihanaa pääsiäismaanantaita kaikille. Ajettuani pääsiäismatkalta Kalajoelta 7,5 h kotiin ja nukuttuani kymmenen tunnin yöunet huomasin, että yhä edelleen minulla on makuuhuoneessani hyvä mieli.
Ei pelkästään siksi, että minulla on hyvä sänky, mutta myös siksi, että huoneessa on minulle tärkeitä asioita.
Yksi niistä on seinällä ja se muistuttaa minua aina rakkaista Kalajoen Hiekkasärkistä. Asuinhan siellä kaksi vuotta, ja kun tein lähtöä, juuri vaikeinta oli jättää nämä rannat. Olipa ilo suuri läksiäisissä, kun Riitta Ojala-Fors saapui paikalle ison paketin (rakastan muuten kaikkia paketteja…) kanssa ja sieltä paljastui tämä taulu Hiekkasärkistä.
Ensialkuun mietin, että hieno seepianvärinen valokuvataulu ei käy kokonsa puolesta millekään seinälleni, ja näin myös asian niin, ettei tapettiseinälle sovi tämäntyyppinen kokonaisuus. Mutta siinä se nyt on ollut jo puolitoista vuotta ja yhä edelleen iloitsen siitä lähes päivittäin ja päivittäin muistan myös Kalajoen hiekat. Ja itse asiassa taulu istuu vahvan tapetin kanssa mielestäni aika hyvinkin lopulta.
Mitä sitten tulee tyynyihin ja sängynpeitteeseen, kaikki ovat nähneet kanssani jo pitkään yhteistä taivalta. OIen vähän sellainen kiintymysongelmainen näiden sisustusjuttujenkin kanssa, en millään haluaisi vaihtaa mitään tai luopua mistään. Juuri ja juuri voin siirtää tyynyjä odottelemaan parempia päiviä vaatekaappeihin ja kas, niitäKIN on kaapeissa nykyään aika paljon.
Tämän sängynpeitteen olen teettänyt Virossa jo vuosia sitten, ja tyynyjä on siis hankittu vähitellen sieltä sun täältä, mutta aina reissun päältä. Mikäs sen mukavampi tuliainen kotiin kuin uusi tyyny… Mutta näinhän se on. Jos esimerkiksi kesälomareissulta haluaa jotain vähän muistoksikin, niin onhan sisustusesine tähän tarkoitukseen painonsa arvoinen kultaa.
Tällaista tähän aamuun. Seuraavaksi lenkkivaatteet päälle ja Bulevardille kukkakauppaan. Kävihän nimittäin kiirastorstaina niin, että kun kaikki kukat menivät viemisiksi, niin kotiin ei jäänyt mitään. Siksipä hakemaan joku kukista, joita jo taannoisessa kukkapostauksessani ihastelin ja kuvailin. Ihania kuvia muuten, käy ihmeessä kurkkaamassa.
Ja iltapäivällä aion vihdoin maalata nuo penkit. En vieläkään tiedä, että minkä värin valitsen enkä itse asiassa edes sitä tohdinko peittää ihanaa puuta…tätäkin säädin ja ihmettelin jo yhdessä kirjoituksessani…
Lähtekäähän nyt kaikki kävelylenkille napsimaan auringonsäteitä. Niiden hyvää mieltä tuovaa vaikutusta ei moni asia voita:)
