Kierrätys – hämmennys – tuskastus

Katsoessani aamulla näitä ihania tulppaaneita mietin lähes helpottuneena, että nuo on helppo kierrättää, ne menevät biojätteeseen. Samaisella pöydällä paloi sen sijaan vielä eilisiltana loppuun ihana Skandinaviskin lasikupissa oleva jouluntuoksuinen kynttilä. Loppuun siis siinä mielessä, että minulla on nyt lasikuppi, jossa on sisällä steariinin loput, puinen kansi ja huoh. Mitä näiden kaikkien kanssa tehdään, mihin tuo pitää kierrättää. Kynttilän pohjassa lukee englanniksi, että hävitettävä paikallisten sääntöjen mukaisesti. Ja kyllä, lasi lasina, mutta steariini steariinina.

Tein eilen illalla thai-kanaa. Ostin siihen kanafileitä, jotka huiskaisin pannulle ja käsiin jäi se muovirasia, jossa on sitä kanaa ja ties mitä. Laitoin sen sekajätteeseen ja välitön ping eli huono omatunto; olisiko se pitänyt pestä (kuluttaa turhaan vettä) ja pyyhkiä huolella ja viedä muovijätteeseen. Ja jos olisi niin miten olisin saanut siitä kansimuovista sen selosteen irti, sehän on paperia eikä kuulu muovijätteeseen.

Vein myös jouluruusuni roskiskatoksen takamaille ulos odottamaan sitä, että vien sen mennessäni Pyhärantaan ja istutan sen maahan. Matkalla irrotin siitä folion, joka oli ollut muoviruukun suojana ja kävin heittämässä sen roskikseen. Vasta matkalla ruokakauppaan tajusin pohtia, että olisikohan folio pitänyt periaatteessa kierrättää metallijätteeseen ja onko meillä taloyhtiössä edes sellainen kierrätys mahdollista.

Kaupassa katselin, miten ihmiset ostivat tuoretiskiltä salaatteja, kalaa, lihaa ja ties mitä – kaikki pakataan muovirasioihin, muovipusseihin ja aikaa usein muuten se muovirasia vielä kiemurretetaan elmukelmussa, jotta vältetään vuodot. Kuinka moni kierrättää sen elmukelmun muovijätteisiin, kuinka moni pesee sen chilijokirapusalaattipurkin puhtaaksi ja vie muovijätteeseen.

Viikko sitten olisin halunnut käyttöä vanhaa “nypynpoistokonettani”, jotta saisin neuleestani nypyt irti. No, en saanut eikä toiminut myöskään nyppylaite. Ei vanhoilla, ei uusilla pattereilla ja nyt minulla onkin tässä keittiön saarekkeella odottamassa ongelmajäte. Ei kai se oikein sekajätteeseen kuulu, mutta en kai lähde sitä ajeluttamaan autolla myöskään Sortti-asemalle. Matkaan kuluu ei pelkästään aikaa vaan myös dieseliä ja ajo on ikään kuin tavallaan turhaa. Siis tavallaan.

Viime aikoina olen huomannut tekeväni myös sitä, että irrottelen lehdistä niitit ennen kuin laitan niitä paperinkeräykseen. En tiedä onko se turhaa vai ei, mutta sen tiedän, että niitti ei ole paperia. Ahdistus.

Olen jo vuosikausia saanut lähes raivokohtauksen, jos huomaan roskia maassa. Vielä pahempaa on, jos löydän luonnosta muovipullon tai tölkin. Millainen ihminen heittää käyttämänsä Vichy-pullon auton ikkunasta pihalle tai jättää sen lenkkipolun varteen?

Ai niin, pari asiaa vielä. Meikkipurkit, lasiset ja muoviset. Jos muovinkeräyksessä sanotaan, että tuotteiden pitää olla puhtaita, niin miten ikinä saan sampoopulloa niin tyhjäksi, että se on keräykseen sopivasti puhdas. Sama koskee lasista kosmetiikkapulloa, jota parhaan näkemykseni mukaan ei voi laittaa lasinkeräykseen, jos siinä on vielä jotain voiteen jämiä, joita Houdinikaan ei onnistuisi taikomaan sieltä ulos. Vaikeuksissa ollaan siis jälleen.

Kirjoitan tämän siis vain ihan omaa tuskastuneisuuttani. Kun tulee niin pieni olo niin isojen asioiden äärellä, teenkö mitään oikein. Tekeekö joku oikein ja paremmin, vähemmän, ei mitään vai kuinka tämä menee. Pähkäilin tätä samaa vähän eri näkövinkkelistä jo eilen, lue ihmeessä postaukseni “Kauneuden sietämätön keveys” täältä.

Ainoa asia edelleen, josta voin olla varma on se, että nuo tulppaanit siis menevät lakastuttuaan biojätteeseen:). Niin, mutta mihin tuolta kulmakaapista muutamat vanhentuneet aurinkorasvapurkit ja vanhat kännykät… Loputon suo siis.

Sunnuntaita,

laura

Ps. Jos joltakulta on mennyt tieto ohi, niin vanhojen kattiloiden, telkkarien, paistinpannujen ja mikrojen kanssa on nykyään helpompaa. Jokainen kauppa, joka myy kyseisiä tuotteita on nykyään velvoitettu ottamaan vastaan vanha myös kierrätykseen eikä ostopakkoa ymmärtääkseni ole. Tässä aiheesta ainakin yksi juttu vaikka jo vanha.