Tervehdys kaikki. Jos joku on miettinyt, missä olen, niin hukkaan en ole mennyt. On vain ollut ihan mieletön kiire minkä lisäksi olen tuntenut alemmuuskompleksia blogin kirjoittamisen suhteen. Onko elämäni niin tylsää, ettei mitään kirjoitettavaa ole?
Ehkä tilanne ei ole aivan noin, mutta huomaan koko ajan, että pitäisi varmasti tehdä itsensä kanssa joku peruspäätös siitä, tarvitseeko jokaisessa postauksessa olla mukana myös mielettömän hienoja kuvia! Tähän saakka olen ainakin ajatellut niin ja siitä syystä iltaisin on moni hyväkin juttu jäänyt kertomatta. Onko jollakulla mielipidettä tähän? Voiko vain kirjoittaa, vai pitääkö pystyä laadukkaasti ja hienosti kuvittamaan niin ikään?
Mutta siis asiaan. Tässähän on todellakin takana vappu, joka sinällään on minulle täysin yhdentekevä päivä, mutta ehkä tärkein toukokuun mukanaan tuoma asia on, kasvavan kiireen lisäksi, lisääntyvä auringonvalo ja lämpökin myös. Kun äsken tulin salilta kotiin päätin kaivaa tähän muutaman ihanan kesäkuvan parin kesän takaa, näihin lienee melko monen helppo samaistua – ja näitä fiiliksiä kaivata…
Olen niin veden lapsi kuin ihminen ikinä voi olla. Viettäisin lomilla, ja välillä tuntuu että arkenakin, kaiken liikenevän aikani vedessä. Ja mikäs muuten sitten tässä sen iloisempi juttu kuin se, että Helsingin Uimastadion aukeaa sunnuntaina. Ja kyllä, sitä on odotettu. Helsingin kesän ylivertaisesti paras asia!
Arvatkaas muuten mikä on mun enkka yhtenä taannoisena kesänä viiden aukiolokuukauden aikana…? Sillä välin kun mietitte niin kerron teille, että tänä vuonna emme tule kilpailemaan siitä, onko meillä aikaisin aamulla ostettu kortti, stadika kun aukeaa siis su klo 9. Annetaan kiiruisempien mennä edeltä, meillä treffit vasta 10.15.
Normimeininkihän siellä on siis se, että jos ja aika usein takavuosina ainakin kun, paikka aukeaa maanantaiaamuna klo 6.30, niin kahdesta asiasta kilpaillaan; kuka ostaa ensimmäisenä kausikortin ja kuka hyppää ensimmäisenä kympistä. Voin kertoa, että ensimmäisessä en ole onnistunut ja jälkimmäistä en aio koskaan yrittää.
Ai niin, pitikö siitä enkasta mainita. En tule tänä vuonna Turun kuninkaallisen projektin takia edes pyrkimään samaan, mutta yhtenä kesänä vetäisin siis 128 kertaa tunnin altaassa. Se on melko paljon, kun ottaa huomioon sen, että olin melkein koko heinäkuun silloin poissa…
Tänä vuonna, no, mihinkäs pääsen. Ensi viikolla käyn ehkä joka päivä kaksi kertaa, paitsi etten muuten ehdikään. Yksi viikon kohokohdista on nimittäin tiistai, jolloin pääsen ensimmäistä kertaa kurkkaamaan tämän vuoden asuntomessutaloihin. Mukavaa.
Hyvää helatorstaista vapaata ja monelle varmasti pitkää vapaata viikonloppua!
