Kera kukkain, ihanaa pääsiäisaikaa!

Pääsiäinen on ihanaa kesän odotuksen ja hyvän mielen aikaa. Toki näin pitkäperjantaina ollaan kirkollisesti vielä pääsiäisen ilosanomaa odottamassa, mutta nykypäivän ihmisille kirkollinen sanoma taitaa kadota sen totuuden alla, että on yksinkertaiseti myös ihanaa kun on pitkä vapaa. Monelle tärkeä ja merkityksellinen pitkä viikonloppu vetää henkeä ennen kevään kiireiden jatkumista.

Joka tapauksessa minä jaan teille pitkäperjantain kunniaksi kukkia. Ihan jo ensimmäisissä postauksissani kerroin teille intohimostani kukkia kohtaan, eikä tuo rakkaus ole mihinkään kaikonnut. Pikimmiten päinvastoin, ja mikä iloisinta huomaan tätä blogia päivittäessäni saavani aivan suunnatonta iloa juuri hienoista kukkakuvista. Toivottavasti tekin nautitte näistä. Yllä muuten ylväs, ihana, violetti anemone ja nyt jatketaan tulppaaneilla – ei ole papukaijatulppaanin voittanutta, eihän:)?

Eiliseen kiirastorstain ja sen kiireisiin liittyykin hauska kukkatarina. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kukat olivat syy, jonka takia olin Pihtiputaalla noin puolitoista tuntia myöhässä ja sitä myöden kovasti myöhässä myös Kalajoelta. Kun minun piti ensin saada luottokukkakauppiaaltani, Helsingin Bulevardilla sijaitsevasta Form&Florasta kaksi kukkakimppua, ja sitten tietysti jäin kiinni näihin kukkakuviin.

Minulla oli siis aivan kamala kiire ja maksettuani kukkakimput juoksin autoon. Olin jo autossa, kun järjestelmäkamerani suorastaan sanoi minulle, että marssi nyt vain takaisin ja kuvaa pihalla olevia kukkia, kun kerran mielesi tekee. Eikä mikään auttanut. Otin Olympuksen käteeni ja takaisin…. Mutta kyllä minun myöhästyä kannatti, onhan näistä kuvista nyt iloa teillekin:)

Tänä vuonna tosiaan itse vietän pääsiäisen sekä töitä tehden että oleskellen täällä “toisessa kotipaikassani” Kalajoella. Asuinhan täällä kaksi vuotta, joten kyllä pala sydämestäni aina täällä on. Näin muodoin en myöskään koristellut omaa kotiani Helsingissä mitenkään pääsiäisasuun, nautin nyt vain kukkakimpuista ja pajunkissoista täällä Minnan luona. Onko muuten mitään enempää pääsiäisjuttua kuin pajunkissa?

Kyllä kevät on ihanaa aikaa, ei sille vain voi mitään. Joskus olen itse miettinyt, että kevät on jotenkin ahdistavaa, koska lumen alta paljastuu maailma, joka on niin täysin kuollut. Tämä ajatus oli mielessäni pitkään, kunnes oivasin, että voihan asiaa miettiä toisinkin; kaikki herää lopulta uuteen elämään ja kasvuun. Ei hassumpi ajatus lopulta miettiä vaikka vähän kaikkeakin noin, paljon positiivisempaa.

Mennään positiivisen kautta, elämä on nimittäin paljon helpompaa ja raikkaampaa niin. Ja kun katsoo tämän pääsiäispostauksen viimeistä kuvaa, perunanarsissia, niin eihän tuosta nyt voi tulla kuin hyvälle mielelle!

Ihanaa pääsiäistä teille kaikille rakkaat seuraajani!