Pääsiäishyasintti. Tätä sanaa mietin eilisiltana Helsingin keskustassa hakiessani kirsikkapuun oksia kotiini. Koska en ihan kamalasti jaksa uskoa, että noita kukintoja saan lopulta avautumaan, niin päätinpä nauttia myös (jouluisesta) hyasiantista.
Mutta siis kyllä, hyasintista on kovaa vauhtia tulossa kausikukka muuallekin kuin jouluun. Syystä tahi toisesta minulla on totaalisesti mennyt viime vuosina ohi se, että hyasintti on muuttunut sen lisäksi että keltaiseksi niin myös kevään kukaksi. Toisaalta onkos se sinällään mikään ihme, Euroopassa kun hyasintti on tunnettu nimenomaan kevään kukkana ja Suomi taas eurooppalaistuu koko ajan.
Niin tahi näin, Stockmannilla oli nyt saatavilla kuitenkin heleän vaaleanpunaisia hyasintteja ja siinä pienessä toivossa, että tuo kirsikka avautuisi ajattelin, että otetaan muutama. Sopivat ainakin todella kauniisti yhteen. Tuoksuhan on minulle rakas ja läheinen, siitä olen tainnut kirjoitella tänne joka joulu.
Luulen kyllä, että täällä lukijoiden joukossa lienee monta minua parempaa puuvartisten oksien kukittajaa. Ajattelin nyt yrittää valoa ja kuumaa vettä ja lukaisin myös ohjeita ihan näiltä meidän omilta Meilläkotona-sivuilta, kurkkaa sinäkin tänne, mikäli olet saman pohdinnan edessä.
Eli oksat ovat kotini jotakuinkin valoisimmassa paikassa, mutta eivät suoraan auringossa. Tarvitsisikohan kirsikka sitä suoraa valoa? Itse, kuten jo taannoin tänne blogiini kirjoitinkin uskon vakaasti, että kaikille vihreille valo, mutta monesta eri suunnasta tuleva epäsuora valo, on paras mahdollinen vaihtoehto. Voin tietenkin olla myös väärässä.
Tämän lisäksi uskon näiden oksien kyseessä ollessa, että veden vaihtaminen on varmasti hyvä asia ja ajattelin vielä tässä ennen reissuun lähtöä vaihtaa noille uuden kuuman veden.
Sikäli mikäli ja todennäköisesti kun kukinnot eivät suostu avautumaan, niin nautin joka tapauksessa tuosta asetelmasta. Maljakot ovat kaikki kolme ihan tavallisia “perusmaljakoita”, mutta näihin vain jotenkin moni kukka istuu kauniisti. Ja kun joka tapauksessa tuo ikkunalauta on niin iso, että se minusta tarvitsee täytettä, niin mikäpä lasin ystävälle on parempi kuin lasimaljakko.
Ja mikäpäs kukkien ystävälle on parempi kuin kukkivat kukat. Seuraavat viikot sitten näyttävät annanko vielä keltaiselle niin periksi, että hankin muutaman keltaisen hyasintin vai olenko edelleen uskollinen narsissille. Veikkaan itse jälkimmäistä vaihtoehtoa…
Laura
