Katsoin äsken MTVn ohjelman “Suomen kaunein koti” ja ehdottomasti kaunista oli jokaisessa kolmessa kodissa. Ja tiedän toki itsekin melko pitkään sisustusohjelma T.i.l.a a tehneenä, että koteja kovin siivotaan ja stailataan ennen kuvausta, mutta tiettyjä asioita ei kuitenkaan voi kodeista pois edes siivota. Esimerkkinä voisin mainita kaapit, kirjahyllyt, säilytystilat ja muu sen sellainen, jota nyt melko moni ihminen elämässään tarvitsee.
Siis niinkuin mitä ihmettä? Eikö ihmisillä todellakaan ole kodeissaan tavaroita, pieniä muistoja omasta elämästä, mummon ompelemia nalleja tai ylipäänsä yhtään hyllyä, mille voisi jonkin mainituista tavaroista saati nyt vaikka ihan tavallisen kirjan asettaa. Tai eikö kukaan tarvitse kylpyhuoneessa, siis suihkussa, telinettä shampoolle ja hoitoaineelle ja monille ihanille suihkugeelille?
Ei kai tässä auta kuin todeta olevansa ihan armoton friikki, kun myöntelen auliisti olevani tuo “muu” ja että minulla on kotona tavaraa. Minulla on seinällinen kirjoja, jokainen pöytätaso on tärkeiden esineiden koristama ja kylpyhuoneenikin on täynnä toinen toistaan houkuttelevimpia suihkugeelejä. Eihän sitä koskaan tiedä, millä tuoksutuulella juuri tänä iltana olen:)
En siis pysty todentamaan KonMari -ideologiaa, koska yksinkertaisesti lähes kaikki kodissani olevat esineet, kirjat, valaisimet, kehykset ja hatturasiat tuovat minulle hyvää mieltä! (Japanilainen Marie Kondohan kehottaa heittämään surutta pois kaiken tavaran, josta ei tule hyvää mieli…)
Pitäisiköhän tässä maailmassa kaikkien ihan vain herätä elämään elämää eikä elämään valmiiksi niin kovin sisustettua elämää. Koti, joka on täynnä tavaraa ei varmasti täytä esimerkiksi minimalismia sivuillaan ihannoivien sisustuslehtien ihanteita, mutta niissä saattaa kuitenkin tulla positiivinen ja elämäniloinen olo. Silloin mitään ei tarvitse heittää pois!
Ja ehkä tähän loppuun pitää heittää vielä ihan villi veikkaus: Mitäs siihen sanoisitte jos kaikissa “ylikliinisstailatuissa” kodeissa olisikin piilossa yksi sellainen huone, joka olisi ihan täynnä tavaraa, huoletonta oloa ja eloa. Huone, jossa saisi laskea ihan joka ikisen tavaran ihan minne haluaa eikä se pilaisi yhtään sisustamalla sisustettua kohtaa…
Siis täh, sullahan on sitten nimenomaan KonMari ideologian mukainen koti jos kaikki sulle tuottaa hyvää mieltä? 😀 KonMari ei ole sama asia kuin minimalismi.
Sittenhän kotisi on juuri Kondon oppien mukainen 😉 Kannattaisi ehkä lukea kirja ennenkuin siitä isommin mielipiteitä kirjoittelee 😀
Hahhah! Lueppa mitä oot kirjoittanut: “En siis pysty todentamaan KonMari -ideologiaa, koska yksinkertaisesti LÄHES KAIKKI KODISSANI OLEVAT ESINEET, kirjat, valaisimet, kehykset ja hatturasiat TUOVAT MINULLE HYVÄÄ MIELTÄ! (Japanilainen Marie Kondohan kehottaa heittämään surutta POIS KAIKEN TAVARAN, josta EI TULE HYVÄ MIELI…) Eli siis elät jo Kondon oppien mukaan. 😀
Siis perehtyykö nää ihmiset asioihin mistä kirjottaa? Alkaa oleen sen verran kyseenalaista sisältöä ulkona jo, mikä ei oikein täsmää factojen/järjen kanssa. Niina jo tuossa aiemmin kommentoi järjen vastaista dilemmaa, missä siis ei oo kirjoittaja tajunnu että kieltää jotain, mutta seuraavassa taas sanoo että näin on.
T. kirjan oikeasti lukenut.
Kiitos kommenteista ja voihan peijakas! En todellakaan tarkoittanut pahoittaa kenenkään KonMari-ihmisen mieltä, pikemminkin ideana oli naureskella itselleni, joka (muka) pystyy keksimään jokaiselle tavaralle niin ihanan tarinan, että se tuottaa hyvää mieltä eikä sitä (muka) voi laittaa pois. Eli kommenttinne toki totta, itse vain kääntelin asiaa pikkuhuumorilla niin, että tuollakaan (hyvällä) ideologialla en pysty siis tavarasta luopumaan!
Kannattaa tosiaan lukea Kondon kirja ennenkuin suureen ääneen kirjoittaa asiasta. Ja näyttää siltä, että elätkin kun ympärilläsi on hyvää oloa tuottavia esineitä 🙂
Itse olen marittanut kotini eikä valittamista ole. Tosin kirja pitää lukea ennenkuin osaa antaa mielipiteitä!
Hei, olen niin samaa miletä, että täysin valkoiset, kliiniset, tavarattomat kodit eivät ole mielestäni mitenkään persoonallisia. Kyllästyin katselemaan sisustusblogeja yhdessä vaiheessa, kun kaikki kodit alkoivat näyttää samanlaisilta, samat eamesin tuolit, raitamatot, design-lamput jne. Joka blogikodissa näyttää nytkin olevan mustavalkoisen “piristykseksi” keltaista tms. samaasamaa samaa…siis kelle nämä kodit tehdään, vai ovatko ihmiset niin epävarmoja että kaikilla muka on sama maku?? Epäilen, että näitä koteja ei tehdä edes itselle vaan “kun kuuluu olla” tietyt esineet ja asiat, jotta olisi tyylikästä tms. Elämisen jälkiä pitää näkyä, itselle rakkaat asiat ja tavarat tuovat kodikkuutta, siksi kai Suomen kaunein koti-jatkoon menikin vuokra-asunto, jossa oli kivoja ideoita… 🙂
hahhhaaa luulin että se vuokrakoti voitti, olin kai niin sen hurmiossa, ei se ollutkaan se, näköjään keskittyminen lopussa jo herpaantui…. kuulin juuri, että se olikin “melko” kliininen asunto, kaunis kyllä, mutta ilman niitä tavaroita ja esineitä 😉
Joo – kannattaa ottaa selvää ennenkuin kirjoittaa hih, samassa veneessä siis nyt lauran kanssa 🙂 🙂 🙂
Voiii hyvää päivää, että ihmiset on pikkusieluisia – oikein mielensäpahoittajia! 😉 Älä Laura ole moksiskaan! Sitäpaitsi blogisi on ihanan erilainen 🙂 Jatka samaan malliin. Itse en ole moisesta naikkosesta kuullutkaan… 😉
Olen huomannut saman, että ihmisille myydään tyylikkäänä väritöntä, ymmärrän toki myytäviä asuntoja, mitkä pitääkin olla kalusteiltaan persoonattomia, sillä ihmiset tulevat ostamaan itselleen kotia, eivät katsomaan toisten… Joka kerta kun laitan kuvan kodistani, saan kommentteja, että onpa rohkea ratkaisu, onpa rohkeat värit, onpa kodikas tunnelma… En nyt pidä itseäni kovin rohkeana, kun maalasin seinän vaalean vihreäksi tai valitsin tapetin, mikä on 60- luvulta ja siinä on kukkia, vaan yksinkertaisesti pidän vihreästä 😀 valkoista sohvaa mulle ei tule ikinä, eikä harmaita tyynyjä, joissa on valkoinen tähti, tai mustaa tekstiä seinään, jossa lukee joku hiton muodikas lause englanniksi. Meidän koti on koti, ilman että sitä tarvitsee seinään kirjoittaa. ( Mun koti ei ole edes aina siellä, missä sydän tai rakkaus on, sillä käyn välillä töissä ja kaupassa 😉
Monelle maritus on sama kuin minimalismi, mulle se on vain säästöä, kun tarkemmin mietin, tarvitsenko jotain vai en, vai ostanko jotain, joka kestää loppuelämän…
Maariamarisija, olisin voinut tuon kirjoittaa itsekin, jos osaisin! Miten olenkin samaa mieltä kanssasi ja niuhottajat jätettäköön rauhaan niuhottamaan; Laura kirjoitti hyvin ja hyvin hauskasti! Nuo tähtityynyt saivat minut nauramaan ääneen – olen niitä ihmetellyt, mutten tiennyt, että niitä “kuuluu” olla!
Mielestäni Laura kirjoitus oli piristävä. Ja sait ainakin minut hyvälle tuulelle. 🙂 Luin kirjan ja on siinä vinkkejä toteuttettavaksi. Varsinkin, jos koti on niin täynnä ettei siellä mahdu enää liikkumaan. 🙂 Viikonloppuna meille tuli vähän ‘pakollinen’ kellarin tyhjentäminen takuutarkastuksen johdosta. (päätyhäkissä myös pommisuojan kone ja ikkuna ulos). Jestas miten tuntuikin, että hyvää energiaa vapautui hetkessä. Huomasimme myös että kun annoimme paljon tavaraa kiertoon, saimme myöhemmin kaupoissa erikoishyvää palvelua.. Sepä se; kun yhden paikan tyhjentää, toinen täytyy aina jostain uudesta.. Elämän kiertokulkua parhaimmillaan.