Te näitte sen jo, kun avasitte blogiini. Minulla on blogissani uusi banneri, header, etusivu, tunnus, olkoon sen virallinen nimi mikä tahansa, mutta minä olen innoissani. Nyt se on tuollainen kevyt, kiva ja mielestäni tätä päivää.
Olen nimittäin jo jonkin aikaa halunnut päästä eroon siitä “raskauden” tunteesta, jonka entinen bannerini minussa aiheutti. Mystistä. Kaksi vuotta sitten tähän aikaan oli aivan innoissani siitä laatikosta ja mustasta tekstistä siinä ja nyt on olo, että ei kun kevyempää hinnalla millä hyvänsä.
Ja kas näin se syntyi, uusi Laura R -etusivu ja tykkään siitä, toivottavasti joku muukin.:)
Olen myös miettinyt, että minun blogissani vilahtaa oikeastaan aika lailla kahdenlaisia postauksia. Niitä, joissa olen kotonani ja sisustan tai muuten elän täällä, ja sitten toisaalta niitä, joissa olen jossain ihanassa paikassa muualla kokemassa jotain mukavaa, eli siis olen matkalla, pienellä tai suurella.
Niinpä laitoin tuohon bannerin alle sanat kotona ja matkalla, jonka alle automaattisesti ohjautuvat arkistoitumaan postaukset, joista löytyvät sanat koti tai matkalla. En tiedä onko tästä mitään iloa tai hyötyä kenellekään, mutta ainakin sitten esim. kotona alta löytyy selkeästi vain omasta kodistani kertovia tarinoita. Ja joka tapauksessahan ihan yleisesti ottaen sanan arkisto alta löytyvät kaikki postaukseni täältä menneeseen lähi-ikuisuuteen. Kuten esimerkiksi nyt vaikka tämä tällä hetkellä kirjoittamani postaus.
Huolimatta hienoisesta flunssan poikasestani olin muuten koko A-lehtien “vaikuttajatiimillä” eilisiltana inspiroitumassa bloggaajailtamissa. Jo pelkästään se, kuinka paljon meitä oli siellä, aiheutti positiivisia fiiliksiä, mutta kyllä se totaalisen riittämättömyyden ja huonouden tunnekin sieltä takavasemmalta iski.
Tilaisuudessa oli nimittäin vierailevia, ulkopuolisia bloggaajia kertomassa omasta tavastaan tehdä bloggaamista. Kalenterit, somenostot ja aiheet suunnitellaan viikkokausiksi, tai no ainakin viikoksi kahdeksikin eteenpäin ja sen jälkeen eletään tarkoin suunnitelman mukaan. Varmasti ammattimaista ja pakkokin kaikille, jotka bloggaavat työkseen ja joilla on valtavasti kaupallisia yhteistyökumppanuuksia. Mutta jotenkin vain tuntuu sille, että itse olen ilmeisesti auttamattomasti joko liian hetkessä elävä toimittaja tai vain yksinkertaisesti liian vanha… (Jälkimmäinen sopii nykyään muuten selitykseksi moneen:)
Minulle tämä kirjoittaminen on nimittäin lajityyppiä rakkaudesta lajiin, no ainakin siis toistaiseksi. Tykkään kodistani, kauniista esineistä, kynttilöistä, kasveista, reissaamisesta, kissoista, maaseudusta, joulusta erityisesti ja monista muistakin asioista. Ja näistä kaikista kirjoitan tänne blogiin aina kun tuntuu hyvälle ja toisaalta ellei minulla ole mitään sanottavaa, jätän ihan hyvillä mielin koneen rauhaan odottamaan inspistä. Sen olen huomannut, että pidän nykyään mitä moninaisimmissa paikoissa kameraa käsilaukussani, koska joskus se inspis iskee ihan yllättäen. Ja sitten kun on kuvat tallessa ja fiilis päällä, on kiva rientää kotiin kirjoituspuuhiin.
Eli näin. Ja mitä siis tulee kalenteriin, sitä minulla ei edelleenkään postauksia varten ole, mutta voin kuitenkin paljastaa teille jo nyt, että mahdollisesti huomenna viimeistään ylihuomenna kerron teille ilex istä. Mutta kuka tietää, mistä kirjoitan…?
