Sitä jotenkin kuvittelee itse itsensä suunnilleen jopa perushyväksi melko monessa asiassa. Esimerkiksi katson, että osaan melko hyvin siivota. Olen aika huolellinen, en hosu ja sen minkä teen, teen kunnolla. Kodissani voivat joskus olla tavarat hujan hajan, mutta siistiä ja puhdasta on aina. Erityisesti aina silloin tällöin.
Minulla käy nimittäin kerran kuukaudessa aarre, hänen nimensä on Tanja ja hän on siivoamisen ammattilainen. Ja hän nyt myös sattuu olemaan aivan huippu. Voin laittaa tähän myös kohtelaisuudesta sen, että Tanja työskentelee yritykselle Lindan Kotipalvelu mutta tiedän, että Tanjalla ei vuoroja ole vapaana. Muutama muukin nimittäin arvostaa hänen kädenjälkeään.
No, mutta siis kuitenkin. Se, miksi nyt päätin kirjoittaa tästä siivoajan tuomasta ilosta elämääni sai sykäyksensä vessapaperista. Itse asiassa siitä, miten runsas viikko sitten hieman siivoskelin kylpyhuonettani ja päätin, että koska pienistä asioista ne elämän ilot syntyvät, niin miksen minä itsekin voi taitella WC-paperiani sillä tavalla tyylikkäästi, kuten Tanja sen aina käydessään taittelee. Tiedättehän sen, miten veskipaperi teitä odottaa aina esimerkiksi kivasti laitetussa hotellihuoneessa.
Eli siis tuumasta toimeen ja taittelemaan. Olin itseeni ja taitokseeni aika tyytyväinen ja iloitsin mielessäni, että näin se vaan tämä homma meikäläisen käsissäkin taipuu. Jokin tuosta taitoksesta toki puuttui, mutta niin hyvä se kuitenkin oli, että oli vähällä, etten jopa alkanut kirjoittaa tästä ilosanomasta tänne blogiin jo aiemmin. Kuvasin kuitenkin innoissani taitokset.
Ja hyvä lopulta näin, siis etten alkanut asiasta ennen kirjoittaa. Maanantaina oli nimittäin Tanjan aika taas tulla meille. Ja mitä tuo sitten tarkoittaa käytännössä; sitä, että saan tulla iltapäivästä puhtauttaan kiiltävään kotiini – kunhan ensin toki olen järjestellyt aamusta tai edellisenä iltana kaikki tavarat kodissa niin, että ammattilainen pääsee kiinni työhönsä.
On ehkä huomionarvoista tässä kohdin sanoa, että Tanja käy luonani nykyään kerran kuukaudessa siinä missä vielä esimerkiksi edellisvuonna kertoja oli kaksi per kk. Katsoin tämän kuitenkin hieman turhan tiiviiksi tahdiksi reissaavalle itselleni, ja koska juuri Tanjalle ei ollut mahdollisuutta rytmittää kolmeviikkoisjaksoa, päätin siirtyä mainittuun kerta kuukaudessa käytäntöön. Ja tämäkin toimii, osaan olla entistäkin onnellisempi siivouspäivistä.
No, mutta vielä siihen varsinaiseen asiaan. Tanja siis oli jälleen meillä edellispäivänä. Ja kotiin tullessani vaihdoimme tuttuun tapaan muutamat kuulumiset, ihmettelimme lumettomuutta ja mitä nyt sitten kaikkea. Tärkeintä oli kuitenkin se huumaavaan puhdas tuoksu kodissani, joka aina saa sydämeni sykkyrälle. Se vaan jotenkin on niin eri kuin sen jälkeen, kun olen itse huseerannut kodissani.
WC hen mennessäni mietin jälleen kerran näitä elämän perusasioita ja sitä, että mitkä ovat sitten lopulta ne ihan pienet erot meidän tavallisten kuolevaissiivoajien ja ammattilaisten välillä. Kun tuo taitos Lambissa on vain niin erilainen. Sellainen, mikä syntyy ammattilaisen käsistä… 🙂
Ihanaa, että eri aloilla on ammattilaisia. Hatunnosto kaikille heille! Alla Tanjan taitos.
Mukavaa keskiviikkoa,
Laura
