Kirjoitin taannoin tänne blogiin matoista ja kuvailin postauksessani suhdettani mattoihin… Se on vähän samanmoinen kuin suhteeni tapetteihin, kimurantti, mutta vanhetessaan selkeästi paraneva. Eli siis kaikessa yksinkertaisuudessaan seinät loppuvat tapeteilta kesken, nyky-Lauralla.
On monia eri tapetteja, jotka hivelevät silmääni, jotkut merkit sitten vielä toisia enemmän. Taannoin postasin teille jo juttua ihastuttavista uutuustapeteista, mutta seuraavassa pari lausetta hieman vanhemmasta suhteesta.
Tähän vanhempaan suhteeseen liittyen lähden juuri seuraavaksi Stockmannin Hulluille Päiville ja teen mitä todennäköisimmin tapettiostoksen. Se voi olla jo nyt vanhanaikainen, mutta se on silti tapetti, joka on tehnyt minuun viime vuosina aina näyttäytyessään jonkinasteisen vaikutuksen. Se on Cole&Son in Woods koivutapetti. Kaunis, tyylikäs, ehkä jo nähty, mutta hinta nyt sellainen, että ostan ehkä muutaman rullan varastoon, sittenkin.
Olen tykästynyt Cole&Son in tapetteihin hyvin monessa eri yhteydessä. Siksi oli kiva törmätä muutamia viikkoja sitten erityisen hienosti Helsingin keskustan Värisilmän Colour Cafe Showroomissa esille laitettuun collectioniin. Tuttuja kuoseja, mutta uusiakin ihania.
Pitää ehkä jälleen alkaa miettiä jotain uutta kohdetta näille. Ehkä jollekin sukulaiselle. Vanhemmilla on jo, itsellänikin on jo, joten anybody?:) Nim. suunnitteluapua tarjolla!
