Tervetuloa jatkamaan pientä Ahvenanmaan turneeta. Nyt piipahdetaan Saltvikissa ja yötä vietetään ihastuttavan persoonallisesssa Kvarnbo Pensionat issa, joka myös Kvarnbo Gästheminä tunnetaan.
Koska meitä oli reissussa kaksi kaverusta lienee paikallaan mainita, että Nina ihastui heti kättelyssä tähän Kvarnbohon ikihyviksi, minä ehkä alussa hieman hitaammin, koska olin vielä niin Björnhofvdan lumoissa, josta tänne kirjoittelin taannoin.
Kaksi mainiota paikkaa kaikki tyynni ja on turha miettiä näiden kahden eroja, huomaatte ne kyllä kuvia katselemalla ja onhan paikoilla myös hintaeroa. Kvarnbon 105 euroa per yö pidän totisesti rahansa väärtinä.
Erityisen kiintoisaa Kvarnbossa on myös se, että paikka ei käytännössä mainosta, sillä ei ole nettisivuja ja ja silti se on täynnä auki olemansa kesäkuukaudet. Nyt sitten tilanne on toinen, koska omistaja-Ella kertoi (Ella kuvassa alla), että ensimmäistä kertaa, koronakevään takia, he tulevat pitämään paikkaa auki myös syksyisin. Kiintoistaa kuulla joskus jälkikäteen, että miten suomalaiset matkustivat syksyllä. Paikka on kyllä syysmatkailuunkin ihan super.
Kvarnbo Pensionat itsessään on ihastuttavan rustiikkinen 1800-luvun vanha talo. Sitä emännöi Ella Grüssner Cromwell-Morgan miehensä kanssa ja kyseessä on Ellan esisukulaisten talo. Mainittu Ella on myös Ahvenanmaan tunnettu viiniasiantuntija, siitä syystä Kvarnbossa järjestetään tilauksesta myös viininmaistajaisia.
Tämä busineksen osa laajenee entisestään, kun piharakennuksista toinen valmistuu syksyllä – siitä tulee paikka nimenomaan viini-illanistujaisille.
Merkittävää niin Kvarnbossa kuin kaikissa muissakin Ahvenanmaan majoituksissamme oli se kuinka mutkatonta vanhoissa taloissa onkaan hengittää. Talot olivat kautta linjan täysin terveitä, sen paremmin “mummolan hajusta” kuin kunnon homeestakaan ei ollut tietoa. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta yksi merkittävä asia esim. Kvarnbota ja Björnhofvdaa yhdisti; kylppäreistä löytyi suihkukaappi…
Kvarnbon sijainti on erinomainen. Ensinnäkin se on rauhan tyyssija, sijainti aivan vanhaa kivikirkkoa, hevoslaidunta ja viljapeltoja vastapäätä on jotenkin rauhoittava. Lisäplussa siitä, että majatalon takapihalta on tepsuttelumatka ihanalle uimarannalle, tästä totisesti symppis juttu.
Ravintolaa ei Kvarnbossa ole ja mikäli matkustat buffet-aamiaisen perässä, sitä ei tällä haavaa ole Kvarnbossa tarjolla. Mutta. Sitäkin ihanampi lautasaamiainen on. Pöytää tuli toinen toistaan suloisempia pieniä annoksia paikallista pannukakkua, siikaleipiä, marenkia ja mitä vielä.
Vaikka Kvarnbossa normaalisti on siis ollut tuo maineikas buffet, niin saattaa olla, että pitäytyvät koronankin jälkeen tarjoilussa, siitä kun on totisesti helppo tykätä niin vieraiden kuin ilmeisesti myös keittiöhenkilökunnan.
Ja vielä yksi maininta Kvarnbosta ja Saltvikista. Kylästä löytyy taksi, jota ajaa Sussi. Ja Sussin olemassa olo mahdollistaa myös illallistamisen alueen ravintoloissa. Mainiosta Stallhagenista kirjoitinkin jo ja siinä missä Stallhagenin panimoravintolaan on matkaa kahdeksisen kilometriä, niin julkkiskokki Micke Björklundin Smakbyn sijaitsee runsaan viiden kilometrin päässä.
Robinson-voittaja Mickeä emme nähneet, mutta entrecote ja jälkiruoka maistuivat. Smakbyhyn suunnatessa ruokalista kannattaa kuitenkin vilkaista etukäteen, hintataso on heittämällä fine dining-tasoa ja sitä myöden puolet kalliimpaa kuin maistuvassa Stallhagenissa.
No mutta, palaan vielä Ahvenanmaalle ja Lappon Pellasiin. Tällä sadeviikolla lieneekin jälleen aikaa mukavasti kirjoitella.
Mainiota heinäkuun viikkoa teille kaikille ja muistakaa lukea se ensimmäinen Ahvenanmaa-postaukseni, mikäli mielitte vielä siihen suuntaan tänä kesänä matkustaa.
Laura
