Olen sanonut tämän ennenkin, mutta menköön toistamiseenkin; ranskalainen tulppaani on vain niin ihana. Olen tainnut sanoa myös muutamaan kertaan sen, että viihdyin Pyeongchangin olympialaisissa erittäin hyvin, mutta lopulta oli ihan kiva tulla kotiinkin. Tänne ihanaan talveen ja pakkaseen.
Ja jos joku liittyy LauraR:n lukijaksi vasta tämän postauksen myötä, niin tiedoksi, että koko helmikuun ajan blogini oli vain Etelä-Koreaa. Mikäli siis se aihepiiri ja eksoottisuus viehättää, niin käy ihmeessä blogiarkistoni helmikuiset aarteet läpi.
Ajoin tänään piipahtamaan Raumalle parinkin asian takia. Ensinnäkin oli mukava jälleen käydä ihonhoidossa. Kauneushoitola Leila on vuosikaudet ollut yksi kantapaikoistani. Sieltä suoraan seuraavaan kantapaikkaani Pizzeria Rivieraan, jolle niin ikään iso suositus. Kuten myös jokaiselle sieltä saatavalle pizzalle.
Tärkeintä pikapiipahduksessani oli tietenkin ja kuitenkin se, että sain tuoda perheelle ja etenkin pikku-Nooralle tuliaisia. Luulisin, että hän oli ihan iloinen muun muassa Bandabista ja Soohorangista, olympialaisten maskoteista. Parisen tuntia kun olin neidon luona, niin kyllä siinä riitti tapahtumaa. Lähdin jatkamaan kierrostani, kun tämä melkoisen energinen neljä ja puolivuotias lähti hiihtokilpailuihin…
Eli kotiinpaluu on siis iloinen asia kuten myös tuoreet kukat, joista en juuri reissussa nauttia saanutkaan.
Koreassa ei todellakaan ollut missään tuoreita kukkia, joten tässä jetlag-humussa olen pyörinyt eilen ympäri Helsinkiä etsimässä unikkoja tai leinikkejä, suosikkikukkaani. No, taitaa olla tuttu juttu myös se, että ranskalainen tulppaani on iso suosikkini. Niin ylväs, niin ruhtinaallinen, niin näyttävä. Vaikkei tuo tulppaani ole halvin, niin onhan se ihana.
Tämä aika on muutenkin ihanaa aikaa tulppaanien suhteen, muistattehan kaikki nauttia niistä nyt, kun on mahdollisuus. Olin eilenkin ihan pyörryksissä erilaisten papukaijatulppaanien, röpelöreunaisten tulppaanien ja vain yksinkertaisesti ihanan väristenkin tulppaanien keskellä. Ja sitten lopulta päädyin viiteen ranskalaiseen.
Olen kirjoittanut ennenkin ranskalaisista, jotka ovat aivan erityisimmillään korkeassa kapeassa maljakossa. Mutta tällä kertaa en asetellut niitä maljakon sisään, kuten tässä postauksessa, vaan laittelin ne ihan tasaisesti samaan maljakkoon. Voitte vaikka vilkaista ja vertailla, että kumpi tapa teidän silmäänne miellyttää enempi.
Ihan parasta aikaa on tämä. Ihanaa on myös se, että töissä riittää kiirettä. Lauantaina työt vievät uuteen hienoon Clarioniin ja ensi viikonloppuna saan olla kolme päivää juonthommissa Raksa-messuilla Lahdessa. Ja sitä seuraavana viikonloppuna tie viekin Holmenkollenille ampumahiihdon maailmancupiin – ja tällä kertaa ihan tavalliseksi yleisöksi. Kyllä talvi on vaan ihmisen parasta aikaa.
Laura
