Hyvä varvastuntuma ja tuote kotiin!

Matto. Juu, ihan kiva, mutta ei minulle muuta kuin ne aivan pakolliset. Näin ajatteli se Laura, joka muutti nykyiseen kotiinsa noin 13 vuotta sitten. Tuosta vuosien määrästä toki voisi kirjoittaa yhden postauksen siitäkin, mutta ei nyt ei ole se hetki, sillä nyt on aika mattojen.

Todellakin, mattoja minulle, kaikki matot minulle ja mahdollisimman nopeasti. Miten ihminen voikin näin muuttua? Räsymatoista nyt toki olen tykännyt aina, mutta se, että himoitsen persialaismattoja,  silkkimattoja, kynnysmattoja, eteismattoja, kokolattiamattoja, villamattoja ja vaikka mitä mattoja, se on minussa kovasti uutta. Tähän saakka olen elämässäni todellakin hankkinut maton, jos hankintaan on ollut suorastaan huutava syy, mutta se, että himoitsen mattoja, se on hyvin uutta.

Siksi voin paljastaa teille, että kun tänään kävin Adora ssa Herttoniemessä, olin hetken kuin taivaassa. Ainakin mattotaivaassa.

Adora on itse asiassa paikka, jossa minun olisi kaiken järjen mukaan pitänyt käydä jo huomattavasti tätä aiemmin, mutta parempi tänäänkin kuin ei koskaan. Adora tuo maahan, yllätys yllätys, mattoja, sisustustekstiilejä ja verhoilumateriaaleja.

Showroom on ammattilaisten käytössä, mutta varsinaisesti minun tämänpäiväinen vierailuni juontaa juurensa parin viikon takaisesta Habitaresta, jossa ihailin aikani paria mattoa, kunnes niistä toista ei enää ollut sunnuntaina varttia vaille kuusi… Onneksi “sen toisen toinen kappale” kuitenkin löytyi varastosta ja tänään oli aika mennä noutamaan tuotteet ja maksamaan ne.

Osuin Adoraan itse asiassa hyvällä hetkellä sillä showroomin lattiat olivat täynnä mallipaloja, joista yritys ammatilaisineen koostaa jatkoa yrityksen omalle mattomallistolle. Muutamakin tilkku poikineen peitti lattioita ja minä siellä joukossa sitten tipsuttelin varpaisillani tunnustelemassa, mille mikin matto varpaissa tuntuu.

Se varvastuntuma on muuten ihan tosi tärkeä juttu. Suosittelen kaikkia mattojen ostajia seisomaan matolla ilman sukkia. Sillä tavalla kuin miten se matto aika usein kotona jalat kohtaa.

Nytkin tulen jälleen hyvälle tuulelle, kun katselen näitä kuvia. Ihan rehellisyyden nimissä olin tänään niin innoissani, etten suoraan sanottuna ehtinyt niin keskittyä täydellisten kuvien ottamiseen kuin mitä normisti, mutta onneksi kameraan sentään tarttui jotain.

Tässä ihan viimeisenä vielä yksi syy, jonka takia myös piipahdin Herttoniemessä. Se on nyt tuossa muoveissa, sitä pitäisi kokeilla ja tehdä jokin päätös siitä, jatkaako se elämäänsä kodissani. Matto ei ole ihan halpakaan, mutta ajattelen niin, että siitä sijoitus voisi vaikka kannataa ja matostani tulee lähes perintökalleus. Luulisin, että se voisi jatkaa joskus elämäänsä vaikkapa ihanan veljentyttäreni elämässä. Kuten sanottua, matosta on moneksi, vaikka perinnöksi.

Mitä mieltä, tässä kuvassa se on….260×260….