Eikä se vaasi sitten meille tullut!

Sen lisäksi, että tänään ei ole ollut monessakaan mielessä aivan täydellinen päivä, ei ollut maanantaikaan. Tänään olen myöhästynyt junasta noin muun muassa ja maanantaina tein itseni kanssa sopimuksen, että Dagg vaasi jää Tukholmaan.

Kirjaimellisesti kuitenkin juoksin sitä kohden maanantai-iltana. Olihan toki tämän mutkaisen viikon malliin valinnut liian myöhäisen lennon, jonka seurauksena en yleisesti ottaen päässyt hypistelemään Tukholmaa tarpeeksi. Ja kun tällä erää ensimmäistä kertaa näin Daggin tajusin sen heti; se on liian iso, sen halkaisija on liian iso ikkunalaudalleni. Se on nyt tuossa, niin lähellä mutta niin kaukana. Se on niin kaunis, niin raikas, niin luonnollinen, mutta ei. Se on niin iso.

Etäännyin pois Daggin luota. Miettien vain sen mahdollista halkaisijaa. Ajattelin sen näyttävän liikkeessä jossain toisaalla enemmän  luokseni sopivalle. Ja kyllähän se kauniille näytti, niin kauniille. Mutta aivan yhtä lailla näin seuraavassakin paikassa, isolla pöydällä, että tämä ystävä tarvitsee ympärilleen tilaa enemmän kuin mitä minun kotini on sille valmis luovuttamaan. Minun pitäisi nyt vain osata luovuttaa.

Joku ehkä nyt miettii, mikä Carina Seth Anderssonin vuonna 2009 suunniteleman vaasin halkaisija sitten on? No, se on 27 cm ja jokainen osaa siitä ajatella, että näyttävimmillään se on varmasti saadessaan jopa samanmoiset sentit tilaa ympärilleen.

Ja vielä takaisin tähän luopumistarinaan. Annoin siis maanantaina periksi, kuten jo aiemmin todettua, piti osata luovuttaa.

Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Olen viimeiset vuorokaudet nimittäin sisustanut henkisesti uudelleen melko haastavan mallista olohuonettani. Näin nimittäin Tukholman messuilla Adean osastolla niin vastustamattoman Mr.Jones -sohvan  samettisena ja vihreänä, että mitäpä jos käännän koko olohuoneeni päälaelleen. Laitan ison vihreän sohvan ikkunoiden eteen ja sohvan eteen ison marmorisen sohvapöydän.

Teistä varmasti aika moni arvaa, mikä sen päälle sopisi enemmän kuin mainiosti. Dagg. Vas Dagg. Yhteiset päiväni Svensk Tennin kanssa eivät olekaan päätöksessään. Minä nousen täältä vaasisuvannosta vielä ja ehkä hankin jonkun ystävänpäivän lähestyessä tämän lasisen ystävän sittenkin itselleni. Ehkä jo ennenkin.

Ihanaa talviviikonloppua kaikille!