Aamun epäuskoinen tunnelma

Heräsin aamulla tuttuakin tutumpaan ääneen. Ääneen, jota siis kuitenkaan en olisi halunnut siksi tutuksi tunnistaa, mutta sieltä se vaan jälleen tuli; kaatosade. Olinkin jo melkein unohtanut, mille jättiläissateen rummutus ikkunanpuitteita vasten kuullostaa.

Olo onkin sitä myöden ollut koko päivän Helsingissä aivan epäuskoinen. Eilisen varmasti 20 sentin lumisade ja täydellinen pääkaupungin talvi vaihtui tunneissa täydellisesti joksikin muuksi. Enkä minä kaipaa pätkän vertaa mitään kesää, että sillä tätä kirjoittaisin, minä vain olisin niin halunnut pitää kiinni talvesta. Niin totisesti olisin halunnut pitää.

Nyyhkistä, pitää nyt vain ihailla sitten töitä tehdessä parin päivän takaista kuvaa, joka jääkin tämän postauksen ainoaksi kuvaksi… Päivän valo kun ei oikein ole motivoinut sisustuskuviin ja toisaalta kirjoitustöitä tehdessä on sumppuinen päivä tässä näinkin mennyt. Nimittäin edessä on kahdet RSA-messut  vielä ennen Koreaan lähtöä; nyt viikonloppuna ollaan Forssassa ja helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna Ylivieskassa.

Tuttuja paikkoja toki molemmat, mutta ainahan sitä myös itse haluaa jotenkin uudistua ja tuoda uusia juttuja kansalle. Tänä vuonna tullaan entistä isommin panostamaan esimerkiksi näkymiseen sosiaalisessa mediassa, joten allekirjoittanut taitaakin puhua samaan aikaan sekä keittiösuunnittelusta että kuvata facebook-liveä. No, ihan hauskaa. Vaikken itsekään enää ole aivan nuori, niin pitäähän tässä kuitenkin jonkinlainen ja melkoinenkin digital mindset olla kasvavassa määrin myös oma voimavarani.

Mutta vielä messuista. Forssassa tulemme pitämään vuoden ensimmäisen paneelikeskustelun aiheesta “Rakentamisen haasteet vuonna 2018”. On itse asiassa ihan kiehtovaa toimia tämän paneelin moderaattorina, keskusteluista saattaa nimittäin poikia jotain ajatuksia myös tänne blogin puolelle. Itse tietenkin haluan tuoda mukaan, jos mahdollista, entistä enemmän ympäristön huomioimista ja sitä kautta ekologisia piirteitä, on kiinnostavaa nähdä, mitä muut panelistit miettivät näistä asioista.

Ja sitten vielä yksi juttu. Se on pakko sanoa. Nimittäin viimeeksi eilen kävelin Stockmannin legendaarisen kulmaikkunan ohitse ja voih, tämän hetken suosikkiastiastoni on ilmaantunut siihen kuin auringoksi keskelle talvea. En nimittäin kerta kaikkiaan tunnu pääsevän eroon siitä ajatuksesta, että haluaisin jotenkin kotiini lisää IIttalan uutuutta, astiasarjaa Mainio Sarastus.

Ihastuin tuotteisiin ihan suinpäin syksyllä, kun ne lanseerattiin ja yhä edelleen tuolloisen blogipostaukseni ensimmäinen kuva on ehkäpä juuri tällä hetkellä ihan voimakuvani.

Odotetaan yhdessä niitä uusia pakkasia, eikös vain!:)

Laura