Hei ystäväiset, pitkästä aikaa!
Birger Kaipiaisen Paratiisi -sarja on ehkä yksi enimmin ajatuksiani jakaneista astiastoista. Joku näppärämpi varmasti heti arvaa, että “nykyään” tykkään kovin jo tästäkin, mutta “silloin nuorempana” en niinkään.
Niin huvittavaa, mitä kaikkea tämä vanheneminen teettää. Visuaalisuudenkin suhteen siis.
Mutta pääasia on, että tänään oli hyvän tovin jälkeen aikaa fiilistellä hieman sisustusjuttuja ja tällä kertaa muuten aivan ihastuttavassa paikassa ja miltei aivan keskellä Helsinkiä.
Tämän paratiisin nimi on Annalan huvila ja täällä Arabia järjesti tänään Kaipiaisen Paratiisi -sarjan syntymän kunniaksi sarjan 50-vuotisjuhlat. Annalan huvila muuten hieman sarjaakin vanhempi, kyseessä kun on Helsingin vanhin vuonna 1832 valmistunut huvilarakennus.
Mutta tuosta Paratiisista vielä. Opin tänään hetkessä paljon uutta. Muun muassa sen, että toisin kuin olin kuvitellut, myös sarjan musta ja purppura väri ovat peräisin aivan sarjan alkuvuosilta, mutta ne eivät koskaan ole nousseet päivän teemavärien sinikeltaisen suosioon.
Ilahduin tänään myös siitä, että viehättävä ja näissäkin kuvissa vilahteleva Kaipiaisen Sunnuntai-astiasarja on juuri palannut tuotantoon ja myyntiin sekin. Sarjanahan Sunnuntai on jotakuinkin aikalainen Paratiisille, mutta jäi sekin tunnetumman sukulaisensa varjoon. Kiva sarja kuitenkin. Ihan kuin olisin jossain nähnyt joskus myös sarjan alkuperäiskappaleita sen kahdessa muussa värissä, vihreässä ja punaisessa.
Erityiskiitos muuten tämän päivän sadonkorjuulounaan puhujalle, EMMAn museonjohtaja Pilvi Kalhamalle, joka puhui Birger Kaipiaisen urasta, elämästä ja taiteesta erityisen hienosti. Kiitos.
Ehkä vielä pitää palata tuohon Paratiisiin ja siihen, miksi en aikanani päässyt sinuiksi sen kanssa. No, siihen oli monia syitä, joista alla muutamia:
- Kuvion koko oli minun silmääni liian raskas
- En pitänyt siitä, etten erota ruokaa lautasella – olin aina ajatellut, että ruoka tarvitsee loistaakseen puhtaan ja yksivärisen pohjan
- Perunakulho oli jotenkin niin iso
- Sininen ja keltainen pääväreinä yhdessä – ei vaan osunut ja uponnut
Ja näistä pimpuloista voidaankin sujuvasti hypätä tämän Paratiisin 50-vuotisjuhlavuoteen. Minusta ruoka näyttää siinä kauniilta, minusta se perunakulho on ihastuttavan pullukka, ovaali tarjoiluvati kaunis kuin mikä ja kuten tämän teemapäivän kuvat kertovat; värit sininen, keltainen, vihreä ja valkoinen ovat aivan huippuja yhdessä.
Kauan eläköön siis Paratiisi ja itse voin jäädä jännityksellä odottelemaan, mistä seuraavaksi jälleen tykkään vähän enemmän kuin ennen.
Ihanaa elokuun loppua kaikille, ilmahan on kuin morsian, joten paratiiseissa kelpaa lounastaa jatkossakin.
Laura
